Mitä oikeuksia vanhuspalvelulaki kotihoito- ja tukipalveluja tarvitsevalle ikääntyneelle turvaa? Lähtökohtana on, että apu perustuu ihmisen todelliseen toimintakykyyn ja yksilöllisiin tarpeisiin. Pelkkä ikä, diagnoosi tai yksittäinen arviointipistemäärä ei yksin ratkaise, millaisia palveluja tarvitaan.
Kun kotona selviytyminen vaikeutuu, hyvinvointialueelta voi pyytää palvelutarpeen arviointia. Sen perusteella selvitetään sopiva apu, laaditaan tarvittava suunnitelma ja tehdään palveluja koskevat päätökset. Tässä oppaassa käydään läpi, mitä laki edellyttää ja miten asiakas tai läheinen voi edistää asian käsittelyä käytännössä.
Mitä vanhuspalvelulaki tarkoittaa ja ketä se koskee?
Vanhuspalvelulaiksi kutsutaan lakia ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista. Sen tarkoituksena on tukea hyvinvointia, toimintakykyä ja itsenäistä suoriutumista sekä turvata tarpeenmukaiset, laadukkaat palvelut.
Laissa iäkäs henkilö ei tarkoita automaattisesti kaikkia tietyn syntymäpäivän ohittaneita. Määritelmä liittyy toimintakyvyn heikkenemiseen, jonka taustalla ovat korkeaan ikään liittyvät sairaudet, vammat tai rappeutuminen. Esimerkiksi muistamisen, liikkumisen tai arjen hallinnan vaikeudet voivat tehdä palvelujen arvioinnista tarpeellisen.
Kotihoidon oikeudellinen perusta ei kuitenkaan ole vain yhdessä laissa. Vanhuspalvelulaki täydentää muuta sosiaali- ja terveydenhuollon lainsäädäntöä erityisesti iäkkään henkilön tarpeiden selvittämisen, osallisuuden ja palvelujen laadun osalta. Sosiaalihuoltolaki puolestaan määrittelee kotihoitoa palveluna ja sisältää keskeiset säännöt palvelutarpeen arvioinnista.
Vanhuspalvelulaki ohjaa siis kotihoidon järjestämistä, mutta se ei tarkoita kaikille samanlaista käyntipakettia. Kahdella samanikäisellä ihmisellä voi olla hyvin erilainen avuntarve.
Kuka järjestää kotihoidon Espoossa ja Turussa?
Julkisten sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisvastuu kuuluu hyvinvointialueelle. Espoossa oikea taho on Länsi-Uudenmaan hyvinvointialue, Turussa Varsinais-Suomen hyvinvointialue. Kaupungin sijasta yhteyttä kannattaa siis etsiä hyvinvointialueen ikääntyneiden asiakasohjaukseen tai palveluneuvontaan.
Hyvinvointialue voi tuottaa kotihoidon itse tai hankkia sitä yksityiseltä palveluntuottajalta. Käytössä voi olla myös palveluseteli alueen ehtojen mukaisesti. Julkisena palveluna järjestettäessä vastuu palvelujen järjestämisestä säilyy hyvinvointialueella, vaikka työntekijä tulisi yksityisestä yrityksestä.
Asiakas voi myös ostaa apua suoraan yksityiseltä yritykseltä. Tällöin palvelun sisältö, hinta ja muut ehdot perustuvat asiakkaan ja yrityksen väliseen sopimukseen. Suoraan ostettu palvelu ei ole sama asia kuin hyvinvointialueen myöntämä kotihoito.
Läheisten osallistuminen selvitetään yhdessä asiakkaan kanssa, mutta omaisten olemassaolo ei yksin osoita avuntarpeen poistuneen. Arvioinnissa pitää selvittää, millaista apua läheiset tosiasiassa voivat ja haluavat antaa.
Miten palvelutarpeen arviointi käynnistetään?
Ota yhteyttä ja kuvaa arjen vaikeudet
Arviointia voi pyytää ikääntynyt itse tai hänen läheisensä. Hyvinvointialueen verkkosivuilta kannattaa etsiä ikääntyneiden asiakasohjauksen yhteystiedot. Jos sähköinen asiointi ei onnistu, pyydä puhelimitse ohje henkilökohtaiseen asiointiin.
Yhteydenotossa voi sanoa esimerkiksi: ”Pyydän palvelutarpeen arviointia. Kotona selviytyminen on vaikeutunut, koska lääkkeet unohtuvat ja ruokailu jää väliin. Haluamme selvittää kotihoidon tarpeen.” Pyydä samalla tieto siitä, miten varsinainen palveluhakemus tehdään.
Vanhuspalvelulain näkökulmasta kotihoidon tarpeen selvittämisessä olennaista on kokonaisuus. Kerro diagnoosin lisäksi, mikä arjessa ei enää onnistu ja mitä siitä seuraa. Muistisairas voi esimerkiksi liikkua itsenäisesti mutta tarvita päivittäin apua lääkityksen, ravitsemuksen ja turvallisuuden varmistamiseen.
Jos läheinen ei itse kykene hakemaan apua, hyvinvointialueelta voi kysyä myös huoli-ilmoituksen tekemisestä. Välittömässä hätätilanteessa soitetaan 112. Kiireellisessä sosiaalisen avun tarpeessa yhteys kuuluu alueen sosiaalipäivystykseen.
Mitä arvioinnissa selvitetään?
Arviointi tehdään elämäntilanteen edellyttämässä laajuudessa. Kotikäynti voi auttaa hahmottamaan esimerkiksi peseytymisen, liikkumisen ja ruoanlaiton todelliset olosuhteet.
Ennen tapaamista kannattaa kirjata muutaman päivän ajalta:
- Missä päivittäisissä toimissa tarvitaan apua ja mihin vuorokaudenaikaan?
- Unohtuvatko lääkkeet, ateriat tai sovitut asiat?
- Onko sattunut kaatumisia, eksymistä tai muita vaaratilanteita?
- Millaista apua läheiset antavat ja onko sen jatkuminen mahdollista?
- Mitä ikääntynyt itse pitää tärkeänä ja millaista apua hän toivoo?
Arvioinnissa tarkastellaan fyysistä, kognitiivista, psyykkistä ja sosiaalista toimintakykyä sekä kodin turvallisuutta. Myös yksinäisyys, päihteet, toimeentulo ja omaishoitajan kuormitus voivat vaikuttaa kokonaisuuteen.
Kuinka nopeasti arviointi pitää aloittaa?
Kiireellisen avun tarve on arvioitava välittömästi. Muissa tilanteissa arviointi aloitetaan viipymättä ja saatetaan loppuun ilman aiheetonta viivytystä.
Sosiaalihuoltolaissa on lisäksi määräaika: 75 vuotta täyttäneen tai Kelan eläkettä saavan ylintä hoitotukea saavan henkilön arviointi on aloitettava viimeistään seitsemäntenä arkipäivänä yhteydenotosta. Tämä on arvioinnin aloittamisen määräaika, ei lupaus kaikkien palvelujen alkamisesta seitsemässä päivässä.
Vanhuspalvelulaki kotihoito- ja tukipalvelujen taustalla
Kotihoito auttaa selviytymään jokapäiväisestä elämästä omassa kodissa. Siihen voi sisältyä yksilöllisen tarpeen mukaan hoitoa ja huolenpitoa, toimintakykyä tukevaa toimintaa sekä kotisairaanhoitoa. Sosiaalihuoltolain mukaan kotihoitoa järjestetään tarpeen mukaan vuorokaudenajasta riippumatta.
Kaikki kotiin tuotava apu ei silti ole sama palvelu. Ero vaikuttaa siihen, miten apua haetaan, kuka sen toteuttaa ja mistä maksu muodostuu.
| Palvelu | Mitä se voi tarkoittaa käytännössä? | Mitä on syytä selvittää? |
|---|---|---|
| Kotihoito | Apua peseytymiseen, pukeutumiseen, ravitsemukseen ja päivittäiseen huolenpitoon | Käyntien sisältö, ajankohdat ja riittävyys |
| Kotisairaanhoito | Esimerkiksi haavanhoitoa tai muuta kotona toteutettavaa sairaanhoitoa | Hoidon tarve, vastuut ja terveydenhuollon ohjeet |
| Tukipalvelut | Esimerkiksi ateria-, siivous- tai asiointipalvelua | Haetaanko palvelua erikseen ja mitä se maksaa? |
| Etäkotihoito | Etäyhteydellä toteutettavaa ohjausta tai sovitun asian varmistamista | Riittääkö etäyhteys asiakkaan tarpeisiin? |
| Turvapalvelu | Esimerkiksi mahdollisuus hälyttää apua | Osaako ja pystyykö asiakas käyttämään laitetta? |
Palvelun nimi ei ratkaise sen riittävyyttä. Jos henkilö ei muista syödä, pelkkä aterian toimittaminen oven taakse ei välttämättä turvaa ravitsemusta. Jos turvapuhelimen käyttö ei onnistu, sen varaan ei voi jättää koko turvallisuutta.
Mitä palvelusuunnitelmaan ja päätökseen kuuluu?
Arvioinnin pohjalta laaditaan tarvittava asiakas- tai palvelusuunnitelma yhdessä ikääntyneen kanssa. Hänen suostumuksellaan mukana voi olla läheinen. Suunnitelmassa pitäisi näkyä avuntarve, tavoitteet ja palvelukokonaisuus niin selkeästi, että sen toteutumista voi seurata.
Käytännössä kannattaa sopia, missä asioissa autetaan, kuinka usein apua tarvitaan ja miten toimitaan voinnin muuttuessa. Myös yhteyshenkilön ja eri ammattilaisten vastuiden pitää olla selvillä.
Vanhuspalvelulaki edellyttää RAI-arviointivälineistön käyttöä säädetyissä tilanteissa, kun iäkkään arvioidaan tarvitsevan säännöllisiä sosiaalipalveluja hoitonsa ja huolenpitonsa turvaamiseksi. RAI tukee kotihoidon tarpeen arviointia, mutta se ei korvaa yksilöllistä harkintaa eikä asiakkaan kuulemista.
Palvelusuunnitelma ei ole sama asia kuin muutoksenhakukelpoinen palvelupäätös. Kun haet sosiaalipalvelua, pyydä kirjallinen, perusteltu päätös. Siitä pitää käydä ilmi, mitä myönnetään tai miksi hakemus hylätään, sekä ohjeet muutoksenhakuun.
Kiireellinen apu on järjestettävä viipymättä. Muissakaan tilanteissa päätöstä tai palvelujen alkamista ei saa viivyttää perusteettomasti. Pyydä tieto arvioidusta käsittelyajasta ja siitä, miten välttämätön apu turvataan odotettaessa.

Mitä laki edellyttää kotihoidon laadulta ja henkilöstöltä?
Kotihoidon henkilöstön määrän, osaamisen ja tehtävärakenteen on vastattava asiakkaiden tarpeita. Työ pitää järjestää niin, että sovittu hoito voidaan toteuttaa turvallisesti. Pelkkä käyntien merkitseminen työvuorolistaan ei riitä, jos aikaa ei käytännössä ole olennaisiin tehtäviin.
Kotihoidossa ei sovelleta samaa numeerista henkilöstömitoitusta kuin ympärivuorokautisessa palveluasumisessa. Tämä ei poista riittävän henkilöstön vaatimusta. Myös siirtymät, kirjaaminen ja asiakkaiden muuttuvat tilanteet on huomioitava työn suunnittelussa.
Asiakkaan kannalta laatua ovat esimerkiksi turvallinen lääkehoito, ajantasainen tiedonkulku ja se, että voinnin muutoksiin reagoidaan. Hoitajien tuttuus voi tukea jatkuvuutta, mutta laki ei takaa aina samaa työntekijää jokaiselle käynnille.
Vanhuspalvelulaki ei myöskään tarkoita, että kotihoitoa pitäisi jatkaa ainoana ratkaisuna kaikissa tilanteissa. Jos kotiin järjestettävä apu ei enää turvaa välttämätöntä huolenpitoa, palvelukokonaisuus on arvioitava uudelleen.
Miten asiakkaan oma tahto otetaan huomioon?
Ikääntyneellä on oikeus osallistua palvelujensa suunnitteluun ja saada vaihtoehdoista ymmärrettävää tietoa. Keskustelussa pitää selvittää hänen oma näkemyksensä, ei vain läheisten tai ammattilaisten käsitystä tilanteesta.
Muistisairaus ei automaattisesti poista itsemääräämisoikeutta. Kyky ymmärtää käsiteltävä asia arvioidaan tilanteen mukaan. Läheinen voi tukea asiointia, mutta hän ei saa pelkän sukulaisuuden perusteella rajatonta oikeutta asiakastietoihin tai päätöksentekoon.
Palveluista kieltäytyminen voi vaatia uutta keskustelua siitä, mikä avussa huolestuttaa. Joskus käyntiajan muuttaminen tai avun aloittaminen tutusta arjen tehtävästä helpottaa yhteistyötä. Tavallinen kotihoito ei anna yleistä oikeutta pakottaa asiakasta hoitoon tai rajoittaa hänen liikkumistaan.
Myös digitaalinen ja taloudellinen turvallisuus voi vaikuttaa avuntarpeeseen
Arjen hallinnan ongelmat eivät aina näy liikkumisessa. Maksamattomat laskut, verkkohuijaukset tai rahapelihaitat kannattaa ottaa arvioinnissa esiin, jos ne vaarantavat toimeentuloa tai välttämätöntä hoitoa.
Verkon rahapelipalvelujen taustalla voi toimia erillinen ohjelmistoyritys, kuten kasinoalustoja tarjoava Spinlab. Avuntarpeen arvioinnissa olennaista ei kuitenkaan ole alustan nimi vaan se, jäävätkö ruoka, lääkkeet tai laskut maksamatta. Kotihoidon lisäksi voidaan tarvita esimerkiksi sosiaalityön, talousneuvonnan tai rahapeliongelmiin suunnattua tukea.
Mitä tehdä, jos kotihoitoa ei myönnetä tai apu ei riitä?
Vanhuspalvelulain mukainen yksilöllinen arviointi on tärkeä myös silloin, kun kotihoidon myöntämiskriteerit eivät näytä täyttyvän. Hyvinvointialueen yleiset kriteerit eivät korvaa asiakkaan tilanteen selvittämistä.
Jos saat vain suullisen ilmoituksen kielteisestä ratkaisusta, pyydä hakemukseesi kirjallinen päätös perusteluineen ja muutoksenhakuohjeineen. Tarkista, onko siinä huomioitu esimerkiksi yöaikainen avuntarve, muistivaikeudet ja läheisen uupuminen.
Päätöksestä voi tehdä oikaisuvaatimuksen sen mukana annettujen ohjeiden mukaisesti. Määräaika on yleensä 30 päivää tiedoksisaannista, mutta noudata aina oman päätöksesi ohjeita. Kerro konkreettisesti, mikä päätöksessä on mielestäsi väärin ja mitä muutosta pyydät. Liitä mukaan tarpeelliset selvitykset.
Jos ongelma koskee palvelun toteutusta tai kohtelua, ota ensin yhteyttä kotihoidon vastuuhenkilöön. Kirjaa päivämäärät, toteutumatta jääneet tehtävät ja niistä aiheutuneet seuraukset. Tarvittaessa voit tehdä muistutuksen. Sosiaaliasiavastaava neuvoo asiakkaan oikeuksissa ja muistutuksen tekemisessä, mutta ei itse muuta palvelupäätöstä.
Muistutus ei korvaa oikaisuvaatimusta eikä pysäytä sen määräaikaa. Jos vointi huononee käsittelyn aikana, pyydä samalla uusi arvio ja tarvittaessa kiireellistä apua.
Mistä tunnistat ajantasaisen kotihoito-ohjeen?
Vanhoissa verkkoteksteissä järjestäjäksi voidaan nimetä kunta tai käyttää palveluista nimityksiä, jotka eivät enää vastaa nykyistä lainsäädäntöä. Tarkista siksi lain ajantasainen versio Finlexistä ja oman hyvinvointialueen nykyiset hakuohjeet.
Pidä myös oikeus palveluun ja palvelun maksut erillään. Vanhuspalvelulaki ohjaa kotihoidon tarpeenmukaisuutta, mutta maksuihin vaikuttavat muut säädökset sekä se, onko kyse hyvinvointialueen järjestämästä vai suoraan ostetusta palvelusta. Kustannusten muodostumista avaa tarkemmin oppaamme siitä, miten vanhusten kotihoito ja sen maksut järjestyvät.
Jos löydät ristiriitaisia ohjeita, pyydä asiakasohjaukselta tieto siitä, mihin säännökseen tai päätökseen menettely perustuu. Näin asiaa on helpompi selvittää kuin pelkän verkkotekstin varassa.
Usein kysytyt kysymykset
Saako kotihoitoa automaattisesti 75-vuotiaana? Ei. Palvelut perustuvat yksilölliseen avuntarpeeseen. Ikäraja liittyy muun muassa palvelutarpeen arvioinnin aloittamisen määräaikaan, ei automaattiseen oikeuteen tiettyyn käyntimäärään.
Voiko läheinen pyytää palvelutarpeen arviointia? Voi. Läheinen voi ottaa yhteyttä asiakasohjaukseen ja kertoa huolestaan. Asiakkaan osallistuminen, suostumus ja tietojen luovuttamista koskevat säännöt huomioidaan asian käsittelyssä.
Ratkaiseeko RAI-pistemäärä kotihoidon saamisen? Ei yksin. Arviointitieto on osa kokonaisuutta, johon kuuluvat toimintakyky, olosuhteet, turvallisuus ja yksilöllinen avuntarve.
Pitääkö yksityistä apua varten odottaa hyvinvointialueen päätöstä? Suoraan omalla kustannuksella ostettavan avun voi sopia palveluntuottajan kanssa ilman julkista palvelupäätöstä. Palvelusetelin käyttäminen puolestaan edellyttää hyvinvointialueen myöntämää seteliä ja sen ehtojen noudattamista.
Selvitetään kotiin tarvittava apu yhdessä
Kun arki ei enää suju entiseen tapaan, aloita kirjaamalla tilanteet, joissa apua tarvitaan. Ota yhteyttä hyvinvointialueen asiakasohjaukseen julkisten palvelujen arvioimiseksi. Jos harkitset yksityistä apua, pyydä erikseen selkeä kuvaus palvelusta ja sen kustannuksista.
Omegayksi tarjoaa yksilöllistä kotihoitoa Espoossa ja Turussa sekä niiden lähialueilla. Voit tutustua Omegayksin kotiin tuotaviin palveluihin ja varata maksuttoman kartoituskäynnin. Kartoituksessa voidaan keskustella arjen avuntarpeesta ja sopivan palvelun sisällöstä. Se ei korvaa hyvinvointialueen lakisääteistä palvelutarpeen arviointia tai palvelupäätöstä.
