RAI-arviointi kotihoidossa auttaa tunnistamaan, missä arjen tilanteissa ihminen tarvitsee apua ja mitä hän pystyy edelleen tekemään itse. Se kokoaa tietoa esimerkiksi liikkumisesta, muistista, ravitsemuksesta ja päivittäisistä toimista. Tarkoituksena ei ole antaa ihmiselle yhtä ratkaisevaa pistemäärää, vaan tehdä tuen tarpeet ja jäljellä olevat voimavarat näkyviksi.
Asiakkaalle ja läheiselle tärkein kysymys on käytännöllinen: mitä arvioinnin perusteella pitäisi muuttaa, jotta kotona olisi turvallista ja hyvä elää? Tässä artikkelissa käymme läpi, miten tuloksia tulkitaan, mitä ne eivät ratkaise ja miten havaintojen pitäisi näkyä sovitussa avussa.
Arvioinnissa tarkastellaan koko arkea, ei vain sairauksia
RAI tulee sanoista Resident Assessment Instrument. Se on standardoitu arviointivälineistö, jolla selvitetään toimintakykyä ja palvelutarpeita. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos kuvaa RAI-järjestelmän käyttöä yksilöllisen hoidon, kuntoutumisen ja palvelujen suunnittelun tukena.
Sairausdiagnoosi ei yksin kerro, miten kotona pärjää. Kaksi samaa sairautta sairastavaa voi tarvita aivan erilaista apua. Toinen liikkuu ja huolehtii lääkkeistään itsenäisesti, kun taas toinen tarvitsee ohjausta useita kertoja päivässä.
Arvioinnissa selvitetään esimerkiksi peseytymistä, pukeutumista, syömistä ja wc:ssä käymistä. Näiden lisäksi tarkastellaan monimutkaisempia arjen tehtäviä, kuten aterioiden valmistamista, asiointia ja lääkityksestä huolehtimista. Myös muisti, mieliala, kipu, ravitsemus ja kodin turvallisuus vaikuttavat kokonaisuuteen.
Avuntarve ei tarkoita vain fyysisen auttamisen tarvetta. Ihminen voi pystyä pukemaan vaatteet päälle, mutta tarvita muistutuksen aloittamiseen tai ohjausta sopivien vaatteiden valintaan. Samoin yksinäisyys tai läheisen uupuminen voi horjuttaa kotona selviytymistä, vaikka liikkuminen onnistuisi hyvin.
RAI-arviointi kotihoidossa tekee näkyväksi myös sen, millainen tuki auttaa käyttämään omia taitoja. Kaikkea ei ole tarkoitus tehdä asiakkaan puolesta.
Miten arviointi tehdään ja ketkä osallistuvat?
Arvioinnin tekee RAI-välineistön käyttöön perehtynyt ammattilainen. Tietoa kerätään keskustelemalla asiakkaan kanssa, havainnoimalla arjessa selviytymistä ja hyödyntämällä tarpeellisia hoitotietoja. Läheinen voi täydentää kuvaa asiakkaan toiveiden ja tietojen käsittelyä koskevien sääntöjen mukaisesti.
Kyse ei siis ole pelkästä kyselylomakkeesta tai yhdestä suoritustestistä. Vastaanotolla onnistuva tehtävä ei välttämättä kerro, miten sama asia sujuu yksin kotona. Myös päivien välinen vaihtelu kuuluu arvioinnissa huomioitaviin asioihin.
Asiakkaan omat tavoitteet ovat keskeisiä. Jollekin tärkeintä on päästä takaisin lähikauppaan, toiselle kyetä peseytymään mahdollisimman itsenäisesti. Läheisen näkemys auttaa, mutta se ei korvaa asiakkaan omaa kokemusta.
Vanhuspalvelulain 15 a § velvoittaa hyvinvointialueen käyttämään RAI-välineistöä iäkkään henkilön toimintakyvyn arvioinnissa, kun alustavan arvion perusteella hän tarvitsee säännöllisiä sosiaalipalveluja hoitonsa ja huolenpitonsa turvaamiseksi. Velvollisuus koskee myös laissa tarkoitettuja olennaisia muutostilanteita.
Tämä ei tarkoita, että jokainen yksityisen kotihoidon käynti tai alkukartoitus olisi RAI-arviointi. Jos tarvitset nimenomaan RAI-arvioinnin, varmista etukäteen, mitä arviointia ollaan tekemässä ja kuka siitä vastaa.
Mitä RAI-arviointi kotihoidossa kertoo mittarien avulla?
Arvioinnista muodostuu useita mittareita. Ne kokoavat havaintoja ymmärrettävämpään muotoon, mutta yksittäistä lukua ei pidä tulkita irrallaan asiakkaan tilanteesta. Käytössä olevat mittarit riippuvat arviointivälineestä.
| Mittari tai tulos | Mitä se kuvaa? | Mitä siitä kannattaa kysyä? |
|---|---|---|
| ADL-mittarit | Suoriutumista päivittäisistä perustoiminnoista, kuten pukeutumisesta ja ruokailusta | Tarvitaanko ohjausta, valvontaa vai fyysistä apua? |
| IADL-mittarit | Selviytymistä vaativammista arjen tehtävistä, kuten asioinnista ja ruoanlaitosta | Mitkä tehtävät eivät enää onnistu turvallisesti? |
| CPS | Kognitiivista toimintakykyä, kuten muistia ja päätöksentekoa | Miten muistin tai ymmärtämisen vaikeudet näkyvät arjessa? |
| MAPLe | Palvelutarpeeseen liittyvää prioriteettitasoa | Mitkä havainnot vaikuttivat tulokseen ja mitä ne merkitsevät tässä tilanteessa? |
| CAP-herätteet | Tarkempaa tarkastelua ja hoidon suunnittelua vaativia aiheita | Mitä herätteen perusteella selvitetään tai tehdään? |
MAPLe-tulos ei yksin määrää kotihoidon käyntimääriä eikä ratkaise asumismuotoa. Myöskään muistitoimintoja kuvaava mittari ei ole muistisairausdiagnoosi. Diagnoosin tekeminen vaatii erilliset terveydenhuollon tutkimukset.
Pyydä ammattilaista avaamaan sekä mittarin asteikko että sen taustalla olevat havainnot. Pelkkä tieto siitä, että tulos on muuttunut, ei vielä kerro muutoksen syytä. Taustalla voi olla esimerkiksi sairaudesta toipuminen, lisääntynyt kipu tai muuttunut tuen tarve.
Näin havainnon pitäisi muuttua käytännön avuksi
Hyödyllinen arviointi johtaa sovittuihin tekoihin. Hoito- ja palvelusuunnitelmassa pitäisi näkyä, mihin tarpeeseen vastataan, miten apu toteutetaan ja milloin sen riittävyyttä tarkastellaan.
Kuvitteellisessa esimerkissä Aino syö itse, mutta aterioita jää väliin, koska ruoan valmistaminen ei enää onnistu ja nälän tunne on vähentynyt. Pelkkä kirjaus itsenäisestä ruokailusta jättäisi olennaisen avuntarpeen piiloon. Käytännön tueksi voidaan tilanteen mukaan suunnitella aterioiden järjestämistä, syömisestä muistuttamista ja ravitsemustilan seurantaa.
Toisessa tilanteessa peseytyminen onnistuu fyysisesti, mutta asiakas unohtaa suihkun päälle tai ei hahmota veden lämpötilaa. Silloin tuen ydin voi olla turvallisuuden varmistaminen eikä peseminen asiakkaan puolesta.
RAI-arviointi kotihoidossa auttaa erottamaan toisistaan sen, mitä asiakas osaa tehdä ja mitä hän todella tekee tavallisessa arjessaan. Tämä ero vaikuttaa siihen, milloin apua tarvitaan ja mitä käynnillä tehdään.
Arvioinnin jälkeen kannattaa verrata suunnitelmaa konkreettisiin tarpeisiin. Jos haluat hahmottaa mahdollisia tukimuotoja, tutustu siihen, mitä kotihoidon palveluihin arjessa kuuluu. Kaikki havaittu avuntarve ei edellytä samanlaista palvelua, vaan ratkaisu voi sisältää hoivan lisäksi esimerkiksi apuvälineitä tai kuntoutumisen tukea.
Mitä tuloksista kannattaa kysyä?
Tulosten läpikäynti on tilaisuus tarkistaa, vastaako kirjattu kuva todellista arkea. Pyydä selkokielinen yhteenveto ja kerro, jos jokin olennainen asia puuttuu tai tuntuu virheelliseltä.
Hyödyllisiä kysymyksiä ovat esimerkiksi:
- Mitkä ovat tällä hetkellä tärkeimmät avuntarpeet ja turvallisuusriskit?
- Mitkä asiat sujuvat edelleen itsenäisesti ja miten niitä tuetaan?
- Mitä konkreettisesti muuttuu avussa tai hoidon suunnitelmassa?
- Kuka vastaa sovittujen toimien toteutumisesta?
- Milloin tilanne arvioidaan uudelleen ja kehen otetaan yhteyttä ennen sitä?
Erityisesti käyntien väliseen aikaan kannattaa kiinnittää huomiota. Aamulla sujuva liikkuminen ei välttämättä kerro illan jaksamisesta. Samoin läheisen päivittäinen apu voi peittää tuen tarpeen, jos sitä ei kirjata näkyviin.
Miten asiakas ja läheinen voivat valmistautua?
Arviointia varten ei tarvitse harjoitella tai yrittää pärjätä tavallista paremmin. Tavoitteena on kuvata todellinen arki, myös hankalat hetket. Ennen keskustelua voi kirjata muutaman päivän ajalta, missä tilanteissa apua tarvittiin ja kuka sitä antoi.
Konkreettinen havainto on hyödyllisempi kuin yleinen kuvaus. Esimerkiksi ”lounas jäi syömättä kolmena päivänä” kertoo enemmän kuin ”ruokailu sujuu huonosti”. Myös kaatumiset, läheltä piti -tilanteet, lääkkeiden unohtuminen ja yöllinen avuntarve kannattaa ottaa esille.
RAI-arviointi kotihoidossa hyötyy siitä, että läheisen antama tuki kuvataan realistisesti. Kerro myös, jos nykyinen auttaminen ei enää ole mahdollista työn, oman terveydentilan tai välimatkan vuoksi. Läheisen apua ei pidä käsitellä rajattomana voimavarana.
Jos ensimmäinen askel on vasta avuntarpeen selvittäminen, voit tutustua siihen, mitä kotihoidon kartoituskäynnillä tapahtuu. Kartoituskäynnin ja varsinaisen RAI-arvioinnin sisältö kannattaa erottaa toisistaan.
Milloin arviointi pitää uusia?
Säännöllisessä kotihoidossa RAI-arviointi päivitetään tavallisesti vähintään puolen vuoden välein sekä tilanteen muuttuessa olennaisesti. Uudelleenarvioinnin tarve voi tulla vastaan esimerkiksi sairaalajakson, toistuvien kaatumisten tai selvästi heikentyneen muistin vuoksi.
Myös parempi toimintakyky on syy tarkastella suunnitelmaa. Kuntoutumisen myötä asiakas voi tarvita vähemmän fyysistä apua ja enemmän tukea omatoimisuuden vahvistamiseen. Seurannassa kannattaa verrata sekä mittareita että asiakkaan omia tavoitteita.
Arjessa näkyvään muutokseen ei kuitenkaan tarvitse odottaa seuraavaa määräaikaista arviointia. Ota yhteyttä hoidosta vastaavaan tahoon, jos apu ei enää riitä tai kotona pärjääminen huolestuttaa.
Äkillinen sekavuus tai nopeasti heikkenevä vointi vaatii terveydenhuollon arviota, ei vain uutta toimintakykymittausta. Henkeä uhkaavassa tilanteessa soitetaan 112.
Mitä arviointi ei ratkaise palveluista tai kustannuksista?
RAI-tulos ei ole palvelupäätös, hinnasto eikä automaattinen oikeus tiettyyn käyntimäärään. Julkisten palvelujen järjestämisessä arviointitiedot yhdistetään muuhun palvelutarpeen selvittämiseen ja yksilölliseen harkintaan. Jos haet julkista palvelua, pyydä päätös ja sen perustelut.
RAI-arviointi kotihoidossa ei myöskään kerro, mitä yksityinen apu maksaa. Yksityisestä palvelusta kannattaa pyytää kirjallinen kuvaus sisällöstä, hinnoittelusta ja mahdollisista lisämaksuista. Julkisen kotihoidon asiakasmaksut selvitetään palvelun järjestäjältä.
Jos läheinen on yrittäjä, hoivan kustannusten rinnalla voi olla tarpeen järjestää yrityksen raha-asioiden hoitaminen. Ne kuuluvat talousasiantuntijalle: esimerkiksi Kanadassa toimivien yritysten kirjanpitoon ja talousneuvontaan tarjoaa apua Reach Professional. Suomen vero- ja kirjanpitokysymyksiin tarvitaan Suomen sääntelyn tunteva asiantuntija.
Hoivan suunnittelussa olennaista on varmistaa, että sovittu kokonaisuus vastaa todelliseen tarpeeseen. Pelkkä edullinen käynti ei auta, jos sen ajankohta tai sisältö ei tue kotona selviytymistä.
Usein kysytyt kysymykset
Onko RAI-arviointi muistitesti? Ei. Muistia ja muuta kognitiivista toimintakykyä tarkastellaan osana laajempaa kokonaisuutta. Arviointi käsittelee myös fyysistä toimintakykyä, arjen sujumista, mielialaa ja sosiaalista tilannetta. Se ei korvaa muistisairauden diagnostisia tutkimuksia.
Voiko läheinen osallistua arviointiin? Läheinen voi osallistua asiakkaan toiveiden ja tilanteeseen soveltuvien tietosuojasääntöjen mukaisesti. Hänen havaintonsa voivat olla erityisen hyödyllisiä silloin, kun asiakas ei itse muista kaikkia arjen tapahtumia. Asiakkaan oma näkemys tulee silti kuulla.
Mitä jos tulos ei vastaa arkea? Pyydä arvioinnista vastaavaa ammattilaista käymään kirjaukset ja niiden perusteet läpi. Kerro konkreettiset esimerkit puuttuvista tai virheellisiltä vaikuttavista tiedoista. RAI-arviointi kotihoidossa on hyödyllinen vain, jos sen pohjana olevat tiedot kuvaavat tilannetta mahdollisimman oikein.
Tarkoittaako korkea palvelutarve, ettei kotona voi enää asua? Ei automaattisesti. Kotona asumisen mahdollisuuksia tarkastellaan kokonaisuutena, johon kuuluvat avun saatavuus, asumisolosuhteet, turvallisuus ja asiakkaan toiveet. Yksittäinen mittari ei ratkaise asumismuotoa.
Selvitetään, millaista apua arkeen tarvitaan
Jos oma tai läheisesi kotona pärjääminen huolestuttaa, aloita kertomalla konkreettisesti, mikä arjessa ei enää suju. Valmiita mittarituloksia ei tarvitse osata tulkita yksin.
Omegayksi tarjoaa yksilöllistä kotihoitoa Espoossa, Turussa ja lähialueilla. Voit varata maksuttoman kartoituskäynnin Omegayksiltä, jotta avuntarpeista ja sopivasta tuesta voidaan keskustella yhdessä.
