Henkilökohtainen apu ja vammaispalvelulaki asiakkaan arjessa

Henkilökohtainen apu vammaispalvelulaki huomioiden tarkoittaa arjessa ennen kaikkea mahdollisuutta tehdä omia valintoja. Apua voidaan tarvita pukeutumiseen, työpäivään, ystävän tapaamiseen tai harrastukseen. Ratkaisevaa ei ole pelkkä diagnoosi vaan se, millaista välttämätöntä apua tarvitset ja miten oma tahtosi toteutuu.

Palvelun hakeminen helpottuu, kun osaat kuvata konkreettisesti oman arkesi. Tässä oppaassa käydään läpi oikeuden edellytykset, avun järjestämistavat, hakeminen ja muutoksenhaku. Mukana ovat myös vuonna 2025 voimaan tulleen lain siirtymä sekä tilanteet, joissa henkilökohtainen apu ja hoito kohtaavat.

Mitä henkilökohtainen apu tarkoittaa?

Henkilökohtainen apu on vammaispalvelu, jonka tarkoituksena on mahdollistaa vammaisen henkilön itsemääräämisoikeuden toteutuminen yhdenvertaisesti muiden kanssa. Avustaja auttaa asioissa, joita henkilö tekisi itse mutta joista hän ei vamman tai sairauden vuoksi selviydy ilman toisen ihmisen apua.

Palvelua ei ole rajattu kodin välttämättömiin askareisiin. Oman elämän kokonaisuuteen kuuluvat myös ihmissuhteet, opiskelu, työ, vapaa-aika ja yhteiskunnallinen osallistuminen. Avun sisältöä ei siksi pitäisi arvioida pelkästään peseytymisen tai ruokailun kautta.

Avun käyttäjän oma tahto ohjaa tekemistä. Avustajan tehtävänä ei ole päättää, mikä harrastus olisi asiakkaalle hyödyllisin tai milloin ystäviä kuuluu tavata. Käytännön toteutuksessa huomioidaan kuitenkin palvelupäätös, turvallisuus ja työntekijän oikeudet.

Oikeudellinen lähtökohta löytyy ajantasaisesta vammaispalvelulaista. Yksittäinen palveluoikeus ratkaistaan aina henkilön tilanteen perusteella. Läheisen saama päätös ei sellaisenaan kerro, millainen päätös toiselle kuuluu, vaikka diagnoosi olisi sama. Olennaista on arjen toimintakyky ja välttämätön avuntarve.

Kenellä on oikeus palveluun?

Vammaispalvelulain mukaisen henkilökohtaisen avun saaminen edellyttää lain soveltamisalan ja palvelukohtaisten edellytysten täyttymistä. Arvioinnissa tarkastellaan pitkäaikaisen tai pysyvän toimintarajoitteen vaikutuksia tavanomaiseen elämään sekä välttämätöntä avun tarvetta.

Toimintarajoite voi liittyä esimerkiksi liikkumiseen, aisteihin, tiedonkäsittelyyn tai psyykkiseen ja sosiaaliseen toimintakykyyn. Pelkkä diagnoosin nimi, apuvälineen käyttäminen tai tietty ikä ei ratkaise oikeutta. Myöskään työssä käyminen ei tarkoita, ettei ihminen tarvitsisi merkittävää apua muualla arjessaan.

Vammaispalvelut ovat suhteessa yleislainsäädännön palveluihin toissijaisia. Tämä ei tarkoita, että kaikkia muita palveluja pitäisi ensin kokeilla tuloksetta. Arvioitavana on, turvaavatko ensisijaiset palvelut juuri kyseisen henkilön tarpeet sopivasti ja riittävästi.

Lapsen kohdalla erotetaan vammasta johtuva avuntarve samanikäisen lapsen tavanomaisesta huolenpidon tarpeesta. Myös eri elämänvaiheiden merkitys kuuluu soveltamisalan arviointiin.

Kun henkilökohtaisen avun lakisääteiset edellytykset täyttyvät, palvelua ei voi evätä pelkästään määrärahojen puuttumisen vuoksi. Mahdollinen kielteinen ratkaisu on perusteltava yksilöllisesti, ei vain yleisellä viittauksella alueen käytäntöihin tai taloustilanteeseen.

Oma tahto voi tulla esiin tuettuna

Henkilökohtainen apu edellyttää, että henkilö pystyy itsenäisesti tai tuettuna muodostamaan ja ilmaisemaan tahtonsa avun sisällöstä. Puhekykyä, lomakkeiden itsenäistä täyttämistä tai työnantajana toimimista ei sellaisenaan edellytetä.

Tahtoa voidaan selvittää esimerkiksi kuvien, viittomien, kommunikointilaitteen, selkokielen tai tuttujen vuorovaikutustapojen avulla. Tapaamiseen on varattava riittävästi aikaa. Tarvittaessa mukana voi olla henkilö, joka tuntee hakijan kommunikoinnin, mutta hakijan omaa näkemystä ei saa korvata läheisen mielipiteellä.

Hakemuksessa kannattaa kuvata, miten valinnat käytännössä syntyvät. Esimerkiksi henkilö voi valita kuvista uimisen, osoittaa haluamansa ruoan tai ilmaista eleillä, haluaako jatkaa toimintaa. Tällaiset havainnot kertovat enemmän kuin yleinen maininta kommunikoinnin vaikeudesta.

Jos henkilökohtaisen avun edellytykset eivät täyty, muiden soveltuvien palvelujen tarve on silti arvioitava. Vaihtoehtona voi tilanteesta riippuen olla esimerkiksi erityinen osallisuuden tuki. Yhden palvelun hylkääminen ei poista velvollisuutta selvittää, miten välttämätön tuki muuten järjestetään.

Mihin arjen tilanteisiin apua voi saada?

Avun sisältö määräytyy yksilöllisesti. Seuraavat esimerkit havainnollistavat tilanteita, mutta eivät muodosta tyhjentävää luetteloa tai lupaa tietystä tuntimäärästä.

Arjen alue Esimerkkejä avustamisesta Mitä arvioinnissa kuvataan?
Päivittäiset toimet Pukeutuminen, ruokailu, ruoan valmistaminen ja asiointi Mitkä työvaiheet edellyttävät toista ihmistä?
Työ Liikkuminen työpäivän aikana ja käytännön avustaminen Miten apu mahdollistaa työn tekemisen?
Opiskelu Liikkuminen ja opiskeluun osallistumisen käytännön apu Miten avuntarve eroaa opetuksesta ja oppimisen tuesta?
Vuorovaikutus Ystävien tapaaminen ja yhteydenpito Millainen apu mahdollistaa omat ihmissuhteet?
Vapaa-aika ja osallistuminen Harrastukset, tapahtumat ja yhdistystoiminta Mitä henkilö haluaa tehdä ja millä tuella?

Vammaispalvelulain mukainen henkilökohtainen apu ei korvaa opetusta, terveydenhuoltoa tai työnantajan vastuuta kohtuullisista mukautuksista. Eri tahojen tehtävät on kuitenkin sovitettava yhteen niin, ettei asiakas jää niiden väliin ilman tarvitsemaansa apua.

Myös kotona tehtävä asia voi palvella osallistumista. Esimerkiksi juhliin valmistautuminen voi edellyttää pukeutumisapua jo ennen lähtöä. Arvioinnissa on siksi katsottava koko tapahtumaketjua eikä vain aikaa, jonka henkilö viettää kodin ulkopuolella.

Kuinka paljon avustajatunteja voidaan myöntää?

Päivittäisiin toimiin, työhön ja opiskeluun henkilökohtaista apua järjestetään sen verran kuin henkilö välttämättä tarvitsee. Näihin tarpeisiin ei sovelleta yleistä 30 tunnin kuukausittaista enimmäismäärää.

Vuorovaikutukseen, vapaa-ajan toimintaan ja yhteiskunnalliseen osallistumiseen apua on järjestettävä yhteensä vähintään 30 tuntia kuukaudessa, ellei pienempi määrä riitä turvaamaan välttämätöntä avuntarvetta. Kolmekymmentä tuntia ei ole palvelun yleinen yläraja. Jos tarve on suurempi, myös se on arvioitava.

Tuntien laskennassa kannattaa huomioida avustamista edellyttävät siirtymät, valmistautuminen ja toimintojen todellinen kesto. Harrastuksen tunti ei välttämättä kuvaa koko avuntarvetta, jos lähteminen, matkat ja kotiin palaaminen vaativat apua.

Pyydä selvittämään, miten myönnetyt tunnit ovat käytettävissä. Työssäkäynti ja vapaa-aika eivät aina noudata samanlaista viikkorytmiä. Päätöksen tulee olla riittävän selkeä, jotta palvelun käyttäjä ja toteuttaja tietävät, mihin apua on myönnetty ja miten muuttuvat tilanteet käsitellään.

Näin teet yksilöllisen avuntarpeen näkyväksi

Palvelutarpeen arviointia varten kannattaa pitää arkipäiväkirjaa esimerkiksi viikon tai kahden ajan. Merkitse, mitä halusit tehdä, missä tarvitsit apua, kuinka kauan avustaminen kesti ja mitä tapahtui, jos apua ei ollut saatavilla.

Kuvaa tavallisten päivien lisäksi toimintakyvyn vaihtelu. Kipu, kuormittuminen tai sairauden oireet voivat tehdä samasta tehtävästä eri päivinä hyvin erilaisen. Myös ennakoitavat poikkeukset, kuten iltaopinnot tai säännölliset yhdistystapaamiset, kannattaa tuoda esiin.

Pelkkä ilmaus ”tarvitsen paljon apua” jää helposti liian yleiseksi. Tarkempi kuvaus voisi olla: ”Pystyn valitsemaan vaatteeni, mutta tarvitsen toisen ihmisen apua pukeutumiseen joka aamu ja ilta. Ilman apua en pääse lähtemään sovittuihin menoihin.”

Vammaispalvelulain mukaisen henkilökohtaisen avun arvioinnissa myös tekemättä jäävät asiat ovat merkityksellisiä. Jos harrastuksia ei nykyisin ole avun puuttumisen vuoksi, se ei tarkoita, ettei osallistumisen tarvetta olisi.

Läheisten antama apu kannattaa kirjata näkyviin. Erota toisistaan nykyinen tilanne ja se, mihin läheinen on jatkossa vapaaehtoisesti valmis. Suunnitelmaa ei pidä rakentaa epäselvän oletuksen varaan siitä, että omainen on aina käytettävissä.

Miten henkilökohtainen apu liittyy hoivaan ja hoitoon?

Peseytymisessä, ruokailussa tai wc-käynnillä avustaminen voi kuulua henkilökohtaiseen apuun. Avun fyysinen luonne ei yksin tee siitä toista palvelua. Ratkaisevaa on kokonaisuus ja henkilökohtaisen avun edellytysten täyttyminen.

Palveluun voi osana kokonaisuutta sisältyä myös itsehoitoa vastaavia toimenpiteitä, jotka liittyvät terveyden ylläpitoon tai pitkäaikaisen sairauden ohjeiden mukaiseen hoitoon. Hyvinvointialueen tulee järjestää näiden edellyttämä ohjaus henkilölle ja tarvittaessa avustajalle.

Varsinainen sairaanhoito ja terveydenhuollon ammattihenkilöä vaativat tehtävät on erotettava tästä. Kirjaa suunnitelmaan, kuka vastaa mistäkin, millaiset ohjeet tarvitaan ja miten toimitaan poikkeustilanteessa. Henkilökohtainen apu ei tarkoita rajatonta vastuuta terveydenhoidosta.

Jos arkeen tarvitaan useita palveluja, kotiin tuotavan hoiva-avun sisältö auttaa hahmottamaan käytännön tukitehtäviä. Palvelujen nimien sijasta olennaista on sopia selkeästi työnjaosta ja varmistaa, ettei välttämättömiä tehtäviä jää hoitamatta.

Näin järjestetään henkilökohtainen apu vammaispalvelulaki huomioiden

Henkilökohtaista apua voidaan toteuttaa työnantajamallilla, palvelusetelillä tai hyvinvointialueen järjestämänä palveluna, kuten ostopalveluna. Tarvittaessa voidaan yhdistää järjestämistapoja. Kaikkien vaihtoehtojen käytännön saatavuus selvitetään omalta hyvinvointialueelta.

Järjestämistapaa valittaessa on otettava huomioon henkilön oma mielipide, elämäntilanne ja yksilöllinen avuntarve. Asiakkaan mahdollisuus vaikuttaa avustajan valintaan sekä avun sisältöön ja toteutukseen on tärkeä myös silloin, kun työnantajana toimii palveluntuottaja.

Työnantajamallissa avun käyttäjä toimii avustajan työnantajana. Palvelusetelissä palvelu hankitaan hyväksytyltä tuottajalta setelin ehtojen mukaisesti. Ostopalvelussa hyvinvointialue hankkii palvelun tuottajalta, joka vastaa työnantajavelvoitteista.

Kysy ennen valintaa, miten sijaiset järjestyvät, miten äkilliset muutokset ilmoitetaan ja miten omat toiveesi välittyvät avustajalle. Tutun avustajan merkitys voi korostua esimerkiksi kommunikoinnissa tai intiimeissä avustamistilanteissa.

Hyvä järjestämistapa ei ole vain hallinnollisesti mahdollinen. Sen pitää toimia myös aamulla ennen työvuoroa, viikonloppuna ja silloin, kun vakituinen avustaja sairastuu. Välttämättömän avun jatkuvuus kuuluu suunnitteluun alusta lähtien.

Mitä työnantajamalli edellyttää?

Työnantajamalli perustuu henkilön suostumukseen. Lisäksi hänen on kyettävä vastaamaan työnantajavelvoitteista tarvittaessa tuettuna. Hyvinvointialueen on selvitettävä malliin liittyvät vastuut ja annettava niiden hoitamiseen tarvittavaa neuvontaa ja tukea.

Työnantajalle kuuluvat esimerkiksi työsopimuksen tekeminen, työvuorojen suunnittelu, työajan seuranta ja työturvallisuudesta huolehtiminen. Myös vuosilomiin, sairauspoissaoloihin, vakuutuksiin ja työterveyshuoltoon liittyvät velvoitteet on hoidettava sovellettavien sääntöjen mukaisesti.

Palkanlaskenta tai muu hallinnollinen tehtävä voidaan käytännössä järjestää erillisen tukipalvelun avulla. Tämä ei kuitenkaan automaattisesti siirrä työnantajan oikeudellista asemaa pois avun käyttäjältä. Pyydä siksi kirjallinen kuvaus siitä, mitä hyvinvointialue tai muu tukitaho hoitaa.

Vammaispalvelulain mukainen henkilökohtainen apu ei edellytä työnantajamallin valitsemista. Jos malli ei sovi omaan tilanteeseesi, pyydä arvioimaan muita toteutustapoja.

Myös avustajan perehdyttämiseen tarvitaan aikaa. Työn turvallinen tekeminen, asiakkaan omat toimintatavat ja kommunikointi on käytävä läpi käytännössä. Valmiiksi laadittu perehdytysohje helpottaa työtä, mutta ei korvaa henkilökohtaista opastusta.

Mitä palvelu maksaa asiakkaalle?

Lain nojalla järjestettävä henkilökohtainen apu on asiakkaalle maksutonta. Työnantajamallissa hyvinvointialue korvaa lain mukaiset avustajan palkkaamisesta aiheutuvat kustannukset. Korvattavat kulut ja käytännön menettelyt kannattaa selvittää ennen sitoumusten tekemistä.

Palvelusetelin arvon tulee mahdollistaa päätöksen mukainen palvelu ilman henkilökohtaisen avun omavastuuta. Tavalliset elämisen kulut, kuten omat ruokaostokset tai tapahtumalippu, eivät kuitenkaan muutu maksuttomiksi siksi, että mukana on avustaja. Avustajan välttämättömistä kustannuksista sovitaan erikseen.

Itse ostettu lisäpalvelu on eri asia kuin hyvinvointialueen järjestämä apu. Julkisen tuen ja yksityisesti hankittavan kotihoidon yhteensovittaminen edellyttää selkeää sopimista sisällöstä ja maksajasta. Pelkkä yksityisen laskun maksaminen ei synnytä oikeutta saada kulua jälkikäteen korvatuksi.

Pyörätuolia käyttävä aikuinen valitsee aineksia keittiössä avustajan auttaessa aterian valmistuksessa, esimerkkinä henkilökohtainen apu vammaispalvelulain mukaan.

Henkilökohtaisen avun hakeminen käytännössä

Hae palvelua oman hyvinvointialueesi vammaispalveluista. Espoossa järjestämisvastuu kuuluu Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueelle ja Turussa Varsinais-Suomen hyvinvointialueelle eli Varhalle. Palveluntuottaja ei tee viranomaisen puolesta päätöstä oikeudesta palveluun.

Kirjallinen hakemus helpottaa asian ja sen vireilletuloajan todentamista. Kerro, että haet henkilökohtaista apua, mihin toimintoihin sitä tarvitset ja millaista toteutustapaa toivot. Säilytä hakemus liitteineen sekä lähettämisestä saatu vahvistus.

Hakemuksen tueksi voi koota seuraavat tiedot:

  • Oma arjen kuvaus: avustamista vaativat tilanteet, niiden toistuvuus ja arvio kestosta.
  • Toimintakykyä koskevat selvitykset: tarpeelliset lääkärinlausunnot sekä esimerkiksi toiminta- tai fysioterapeutin arviot.
  • Viikkoaikataulu: työ, opinnot, asiointi, ihmissuhteet ja vapaa-ajan toiminta.
  • Kommunikoinnin kuvaus: miten ilmaiset tahtosi ja millaista tukea tarvitset siihen.
  • Nykyiset järjestelyt: muut palvelut, läheisten apu, puuttuva tuki ja toivottu aloitusajankohta.

Kaikkia liitteitä ei tarvita jokaisessa tilanteessa. Hakemusta voi täydentää, eikä jo toimitettuja selvityksiä ole mielekästä hankkia uudelleen ilman syytä. Kysy työntekijältä, mitä lisätietoa juuri sinun asiassasi tarvitaan.

Vammaispalvelulain mukaisen henkilökohtaisen avun hakemuksessa oma kuvaus ja ammattilaisen lausunto täydentävät toisiaan. Lausunnossa todettu toimintarajoite kannattaa yhdistää siihen, miten se näkyy tavallisena tiistaiaamuna tai viikonlopun menoissa. Diagnoosiluettelo yksin ei yleensä kuvaa tätä riittävästi.

Asiakassuunnitelma ei ole sama kuin päätös

Palvelutarpeen arvioinnissa selvitetään tilanne yhdessä hakijan kanssa. Asiakassuunnitelmaan kirjataan tarpeet, tavoitteet ja palvelukokonaisuus. Pyydä saada tutustua kirjauksiin ja ilmoita, jos niissä on virheitä tai oma näkemyksesi puuttuu.

Asiakassuunnitelma ei yksin myönnä palvelua. Tarvitset kirjallisen päätöksen, josta käyvät ilmi myönnetty apu, sen määrä, järjestämistapa ja perustelut. Jos kaikkea hakemaasi ei myönnetä, myös hylätyn osuuden tulee näkyä ratkaisussa.

Hakemus on käsiteltävä ilman aiheetonta viivytystä, ja kiireellisen avun tarve on arvioitava heti. Pyydä tarvittaessa kirjallinen arvio käsittelyajasta. Kerro erikseen, jos odottaminen vaarantaa välttämättömän huolenpidon tai esimerkiksi opiskelun jatkumisen.

Tarkista päätöksestä myös voimassaoloaika ja toteutuksen alkaminen. Epäselvään kohtaan kannattaa pyytää selvennys, mutta pelkkä selvittely ei pysäytä mahdollista muutoksenhakuaikaa.

Laajempaa taustatietoa palveluprosessiin löytyy THL:n Vammaispalvelujen käsikirjasta. Oman asian käsittelyä ja paikallisia käytäntöjä koskevat kysymykset osoitetaan kuitenkin hyvinvointialueelle.

Miten vanha palvelupäätös toimii siirtymäaikana?

Uusi vammaispalvelulaki tuli voimaan 1.1.2025. Vuonna 2026 henkilökohtainen apu voi edelleen perustua vanhan lain nojalla annettuun päätökseen, sillä siirtyminen ei tapahtunut kaikkien asiakkaiden kohdalla kerralla.

Siirtymäsäännösten mukaan vanhat päätökset pysyvät voimassa niihin merkityn ajan, kuitenkin enintään kolme vuotta uuden lain voimaantulosta. Tämä tarkoittaa lähtökohtaisesti viimeistään vuoden 2027 loppuun ulottuvaa siirtymäaikaa. Määräaikainen päätös voi päättyä jo aikaisemmin.

Päätös on saatettava uuden lain mukaiseksi asiakkaan aloitteesta aina tai hyvinvointialueen aloitteesta silloin, kun palvelutarve sitä edellyttää. Pelkkä lain vaihtuminen ei tarkoita, että avun tarve katoaisi tai vanhat tunnit automaattisesti siirtyisivät uuteen päätökseen sellaisinaan.

Jos arkesi muuttuu, älä odota siirtymäajan päättymistä. Ilmoita esimerkiksi opiskelun alkamisesta, toimintakyvyn muutoksesta tai läheisen antaman avun päättymisestä. Pyydä samalla arvioimaan, millainen päätös vastaa nykyistä tilannettasi.

Varmista käsittelystä kirjallisesti, mikä päätös on voimassa uuden ratkaisun valmistelun aikana. Tavoitteena on ehkäistä katkoksia, ei jättää asiakasta selvittämään avun jatkuvuutta vasta avustajan työvuoron alkaessa. Säilytä myös aiempi päätös ja suunnitelma vertailua varten.

Mitä tehdä, jos päätös ei vastaa tarvetta?

Vertaa päätöstä hakemukseen: mitkä tarpeet hyväksyttiin, mitkä hylättiin ja millä perusteella? Muutoksenhaussa auttaa täsmällinen vaatimus. Kerro, mitä kohtaa haluat muutettavan, millaiseksi ja mihin tosiseikkoihin vaatimuksesi perustuu.

Päätökseen haetaan yleensä ensin oikaisua hyvinvointialueelta. Hallintolain mukaan oikaisuvaatimusaika on 30 päivää päätöksen tiedoksisaannista. Oikaisuvaatimukseen annetusta päätöksestä voi valittaa hallinto-oikeuteen yleensä 30 päivän kuluessa tiedoksisaannista oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain mukaisesti.

Noudata aina päätöksen mukana tullutta muutoksenhakuohjetta. Tiedoksisaantipäivä ei välttämättä ole sama kuin päätöspäivä, ja laskentaan vaikuttaa toimitustapa. Varmista myös oikea vastaanottaja ja toimita asiakirjat määräajassa.

Henkilökohtaista apua koskevassa muutoksenhaussa hyödyllisiä liitteitä voivat olla arkipäiväkirja, korjattu tuntierittely ja selvitys päätöksestä puuttuneesta tarpeesta. Kuvaa esimerkiksi, miksi myönnetty apu ei mahdollista välttämätöntä opiskeluun lähtemistä. Pelkkä toteamus päätöksen epäoikeudenmukaisuudesta ei kerro, mitä ratkaisussa pitäisi muuttaa.

Mistä saa tukea muutoksenhaun ajaksi?

Hyvinvointialueen sosiaaliasiavastaava neuvoo asiakkaan oikeuksissa ja oikeusturvakeinoissa. Tukea voi kysyä myös vammaisjärjestöjen neuvonnasta. Oikeudellisen avustajan tarpeessa kannattaa selvittää julkisen oikeusavun mahdollisuus; sen saaminen riippuu tilanteesta ja taloudellisista edellytyksistä.

Muutoksenhaku ei automaattisesti takaa haetun avun saamista käsittelyn ajaksi. Jos apuun uhkaa tulla katkos, pyydä hyvinvointialueelta välttämättömät väliaikaiset järjestelyt kirjallisesti. Hallinto-oikeusvaiheessa voi olla tarpeen pyytää täytäntöönpanoa koskevaa väliaikaista määräystä.

Muistutus tai kantelu voi koskea menettelyn epäkohtaa, mutta se ei korvaa päätöksen muutoksenhakua eikä pysäytä sen määräaikaa. Jos ongelmia on sekä palvelupäätöksessä että kohtelussa, kyse voi olla kahdesta eri oikeusturvareitistä. Pyydä neuvontaa niiden erottamiseen, jotta kumpikaan asia ei jää hoitamatta.

Ulkomaanmatka ja ulkomaille muutto ovat eri asioita

Matkalle tarvittava avustaminen, tuntien käyttö ja avustajan välttämättömät kustannukset kannattaa selvittää etukäteen. Ulkomaanmatkan järjestelyt arvioidaan yksilöllisesti, eikä kotimaan käytännöistä voi päätellä kaikkia matkan ehtoja.

Pysyvässä ulkomaille muutossa on lisäksi selvitettävä kohdemaan palvelut ja oikeudelliset velvoitteet. Jos kohdemaa on esimerkiksi Jamaika, Jamaikalla toimiva asianajotoimisto Henlin Gibson Henlin voi olla lähtökohta paikallisen oikeudellisen neuvonnan selvittämiseen. Suomen palvelupäätöksen jatkuvuutta koskevat kysymykset ratkaistaan silti oman hyvinvointialueen kanssa. Suomalaisen päätöksen ei pidä olettaa siirtyvän sellaisenaan toiseen maahan.

Usein kysytyt kysymykset

Voiko henkilökohtaista apua saada, vaikka ei puhu? Kyllä, puhekyky ei ole edellytys. Olennaista on mahdollisuus muodostaa ja ilmaista oma tahto itsenäisesti tai tuettuna sekä muiden palveluedellytysten täyttyminen.

Onko 30 tuntia kuukaudessa enimmäismäärä? Ei. Päivittäisiin toimiin, työhön ja opiskeluun apua järjestetään välttämättömän tarpeen mukaan. Muiden laissa mainittujen toimintojen 30 tunnin sääntö on lähtökohtainen vähimmäismäärä, ei yläraja.

Voinko saada sekä henkilökohtaista apua että kotihoitoa? Kyllä, jos tarvitset molempia. Palvelujen tehtävät ja vastuut on sovitettava yhteen. Henkilökohtainen apu ja terveydenhuolto eivät sulje automaattisesti toisiaan pois.

Pitääkö minun ryhtyä avustajan työnantajaksi? Ei. Työnantajamalli edellyttää suostumusta ja soveltuvuutta. Pyydä hyvinvointialuetta selvittämään muut tilanteeseesi sopivat järjestämistavat.

Tukea arjen avun suunnitteluun Espoossa ja Turussa

Omegayksi tarjoaa henkilökohtaista apua ja kotiin tuotavia palveluja Espoossa, Turussa ja lähialueilla. Jos tarvitset apua oman tai läheisesi arjen tarpeiden jäsentämiseen, voit kysyä Omegayksiltä maksuttomasta kartoituskäynnistä.

Keskustelussa kannattaa erottaa toisistaan tarvittava apu, sopiva toteutustapa ja palvelun maksaja. Varmista erikseen, voiko palvelu toteutua oman hyvinvointialueesi päätöksen mukaisesti vai onko kyse yksityisesti ostettavasta palvelusta.

Vammaispalvelulain mukaisesta henkilökohtaisesta avusta päättää hyvinvointialue. Kartoituskäynti voi auttaa arjen suunnittelussa, mutta se ei korvaa viranomaisen palvelutarpeen arviointia, hakemusta tai kirjallista päätöstä.

Lämna en kommentar

Din e-postadress kommer inte publiceras. Obligatoriska fält är märkta *

Rulla till toppen